Luvassa on erikoisen upeita lauluja erikoisen tärkeään iltaan. Kauniita, mieleenjääneitä melodioita vuosien varrelta; romantiikkaa, kaipausta ja intohimoa! Aloitus on komea: Come Prima (Ensi Kerran), Quarda Che Luna (Hopeinen Kuu), Dicitencello Vuie (Kertokaa Se Hänelle), O Sole Mio (Oi Aurinkoinen), Io Che Non Vivo (En Koskaan), Parla Piu Piano (Puhu Hiljaa Rakkaudesta), L’Italiano (Olen Suomalainen), Come Vorrei (Kuuleeko Yö) ja vielä vuosienkin jälkeen muistat niin Italian tuoksut ja maut kuin kosketuksenkin ja ehkä kertaat, miten musiikki vietteli. Niin se on aina tehnyt Italiassa!

​

Italialaisen musiikin illasta puhuttaessa ei voi unohtaa 50 – 60-luvun tarttuvia iskelmiä, suurin osa niistä on suomennettu ja laulan monet sekä suomeksi että italiaksi: Buonasera Signorina, Lazzarella, Quien Sera (Keinu Kanssani), Quando Vedrai La Mia Ragazza (Odota En), Tintarella Di Luna (Oli Kuu, Oli Ilta) O Sole Mio (It’s now or never), L’edera (Päivin Öin), Torna A Surriento (Antaudu Rakkain), sekä tietenkin Volare (Taivaan Sinessä). Paita on jo märkänä tanssimisesta tai ihan vain kuuntelemisesta! Ovatko nuo kaikki tosiaan italialaisia lauluja alunperin?

Helppo vastaus: Si!

​

Uudempia italohittejä illan aikan kuullaan myös, mm. Eros Ramazzottilta, Laura Pausinilta, Zuccherolta ja Nek’iltä. Olen pitänyt ohjenuoranani tanssittavuuden, nopeaa sekä hidasta, kaksin että ryhmässä. Aina on joukossa joku, jonka sydäntä lähellä ovat upean tenorin Andrea Bocellin levyttämät ajattomat kappaleet: Con Te Partiro, Melodramma sekä La Luna Che Non C’e.